Ekologinen renkaanjälki 22.9.2008

Pyöräily on taloudellinen, terveellinen ja ympäristön kannalta vastuullinen liikennemuoto. Keski-Uudellamaalla on paljon pyöräilijöitä, mutta päätöksenteossa heitä ei kuulla. Seudullisissa liikenneprojekteissa pyöräily on hyvin vähäisessä asemassa.  

Järvenpään, Keravan ja Tuusulan pyöräilypolitiikkaa on arvioitu keväällä 2007. Raportti vaikutti hyvältä aloitukselta, mutta arviointiryhmän ehdotukset ovat jääneet kuntien hyllyille. 

Kestäviä liikennemuotoja kuten pyöräilyä tulee pitää yhtä tärkeinä kuin autoliikennettä. Kuntarajat ylittävä ja seudullinen suunnittelu on ainoa näkyvissä oleva keino saavuttaa kestävä liikennejärjestelmä. Pyöräilyn arviointiryhmän mielestä seudullisen yhteistyön järjestely vaatii kevyen liikenteen ryhmää. On tärkeää, että ryhmä on laaja-alainen ja poikkihallinnollinen.   

Arviointiryhmä ehdotti myös yhteistä pyöräilyn/kevyen liikenteen asiamiestä Keski-Uudenmaan kuntiin. Asiamies edistäisi pyöräilyä ja kävelyä liikennemuotoina ja toimisi kuntalaisten yhteyshenkilönä kevyen liikenteen kehittämisessä.

Pyöräilijät eivät ole yhtenäinen ryhmä. Työmatkapyöräilijöiden, liityntäliikenteen käyttäjien, ikäihmisten ja koululaisten tarpeet ovat erilaisia. 

Pyöräilijöillä tulisi olla selkeä asema katutilassa niin kävelijöiden kuin autoilijoiden suhteen. Kaavoituksessa pyöräparkkitilan mitoitustarve on huomioitava vastaavalla tavalla kuin autoparkit. Polkupyörien turvallisia säilyttämiskatoksia tarvitaan linja-autoasemien ja junalaitureiden yhteyteen. Pyöräteiden ja jalkakäytävien talvikunnossapitoa on parannettava ja väylät tulee pitää esteettöminä koko vuoden.  

Autottomana päivänä

Risto Salovaara

Opetusmenetelmiä tulisi kehittää pojille sopivammaksi 24.10.2007

Minäkin olin naiskansanedustajien verkoston ”Koulutuksen stereotypiat ja sukupuoli” –seminaarissa. Paikalla oli kourallinen miehiäkin. Järvenpäästä oli paikalla hyvä edustus. Tiina Liimatainen on jo aiheesta kirjoittanutkin omasta näkökulmastaan tällä palstalla.

Naiskansanedustajien verkoston puheenjohtajan, Tarja Tallqvistin, yritys muuttaa seminaarin otsikkoa iskevämmäksi: ”Miksi pojat ja miehet voivat niin huonosti?”, ei miellyttänyt osaa luennoitsijoista. Vastoin odotuksiani seminaarissa puhuttiin enemmän pojista aiheutuvista ongelmista kuin poikien ongelmista. 

Tyttöjen koulumenestyksestä ja tyttövastaisesta koulujärjestelmästä puhui professori Elina Lahelma (Helsingin yliopiston Kasvatustieteen laitoksen Kulttuurisen ja feministisen kasvatustutkimuksen ryhmä). Lahelma kysyi: ”kasvatetaanko tyttöjä koulussa kestämään poikien kiusaamista ja parisuhdeväkivaltaa myöhemmin elämässään? Kuitenkin tähän suuntaan koulu voi vaikuttaa”. Luennolla siis nostettiin väkivaltaiset poikien ja miehen mallit ja väkivallan uhka näkyviin. 

Olemme törmänneet julkisessa keskustelussa ja tutkimuksessa näkemykseen, että koulu syrjii tyttöjä. Joskus väitetään, että poikien kouluvaikeuksia esiin nostavat puheenvuorot ovat pelkkää tyhjänpäiväistä poikien surkuttelua.  

Kuitenkin tytöt saavat keskimäärin parempia arvosanoja ja lukiossa on ollut pitkään tilanne, että lähes 60 prosenttia oppilaista on tyttöjä. Sitä vastoin koulunsa keskeyttäneiden selvä enemmistö on poikia! 

Koulussa vaikeuksia kohtaava ryhmä on poikavoittoinen. Miten voisi kehittää opetusmenetelmiä niin, että ne vastaisivat poikien taipumuksia? Elina Lahelman puheen ja lehtikeskustelun jälkeen vaikuttaa siltä, että poikien taipumuksia paremmin vastaava toiminnallinen oppiminen ei ole muotia. 

Pojat kehittyvät tyttöjä hitaammin ja tulevat murrosikään myöhemmin. Kehityserot olisi tärkeää ottaa huomioon koulussa, sillä pojat ovat suuremmassa syrjäytymisvaarassa kuin tytöt. Syrjäytyminen peruskoulussa ennustaa tulevaa elämää hyvin. Koulupudokkaiden auttaminen on koko yhteiskunnan inhimillinen ja taloudellinen etu, jotta he eivät myöhemmin syrjäytyisi myös työelämästä. 

Kouluissa opettajien selvä enemmistö on naisia, mutta Elina Lahelma ei lämpene miesopettajamäärän lisäämisestä. Hänen mielestään se merkitsisi pikemminkin takaiskua tasa-arvolle ja naisopettajien syyllistämistä siitä, että he eivät ole miehiä, riippumatta siitä, kuinka hyviä tai huonoja he ovat ammatissaan.  

Olisi kuitenkin tärkeää, että epätasaisen sukupuolijakauman korjaamiseen olisi tahtoa myös silloin, kun miehet ovat vähemmistösukupuoli. Mielestäni sekä tytöille että pojille olisi hyväksi, että kouluissa olisi enemmän miesopettajia. 

Julkaistu Keski-Uusimaassa 24.10.2007